Glenmorangieta on maisteltu tässä blogissa aikaisemminkin. Koska kuitenkin kyseessä on yksi niistä viskeistä, jotka todella putosivat harrastuksen alkuvaiheessa, ei liene väärin maistella uudestaankaan.
Glenmorangie 18yo, 43 %
Tuoksu: Kepeä rakenne,
mutta selkeästi pihkaisempi ja yrttisempi kuin verrokkina ollut
Cardhu18. Kanervahunajaa, mehiläisen takalistoa. Appelsiinin kuorta.
Aika voimakas tietyntyylinen tuoksu.
Maku: Cardhua selvästi täyteläisempi rakenne, eli tämä täyttää suuta isommin.
Makuprofiili on myös alkuun hedelmäisempi, mutta vetää sitten varsin
nopeasti juurevaan yrttisyyteen, joka dominoi jälkimakua. Kenties
toimisi pajautteluviskinä, mikäli jollakin sellaisia paheellisia harrasteita on? Viski jättää itsestään harmillisen
yksioikoisen kuvan. Aikoinaan viskiharrastuksen alussa Glenmorangie18
oli se viski, joka opetti allekirjoittaneelle sen, mitä tarkoittaa
jälkimaku. Saan kiinni, mitä silloin löysin, mutta en enää löydä sitä
samalla tavalla. Jälkimaku on kyllä pitkä, mutta kitkerähkö. 85.
Kommentti: Boksi on muuttunut kullitetuksi ja pullossa lukee extra rare. Maku sen sijaan vaikuttaisi menneen alaspäin. Niin se maailma muuttuu. Hyllystä löytyy yksi kappale vanhaa 18yo:ta. Täytyy jossain vaiheessa maistaa rinnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti