torstai 27. syyskuuta 2012

Enkeleiden siivu: hyvän mielen viskileffa

Rakkautta ja Anarkiaa -filmifestivaali esitti Ken Loachin elokuvan Enkeleiden siivu (The Angels' Share) ennakkonäytöksenä, ja pitihän tuota mennä katsomaan. Traileri ja kuvaus täällä.


Kyseessä oli mielestäni monien kompromissien leffa, josta tuli loppujen lopuksi hyvälle mielelle. Täysiverinen viskihifistely ei ollut kyseessä, joten raina sopii hyvin myös maltaita ymmärtämättömälle. Kovan linjan tosiharrastaja taas saattaa pettyä erilaisten viskiknoppien vähyyteen, koska hyvin yleisellä tasolla ja kansantajuisesti juomaa elokuvassa kuvataan. Suuria myyttistä osaamista todistavia sokkomaistelukuvauksia ei esimerkiksi mukana ollut. Itseäni jopa hieman häiritsi se, että kun elokuvan päähenkilö yhdessä kohtauksessa sokkona lasista maistoi, hän veikkasi juoman olevan joko Cragganmorea tai Glenfarclasia. Kuitenkaan nämä viskit eivät ole kovin lähellä toisiaan Cragganmoren ollessa kevyempi ja hedelmäisempi "keltainen" viski kun taas Glenfarclas on tunnettu sherrykypsytyksestään, joten tuntui, että aika randomilla tuohon oli pari tislaamoa valittu.

Leffassa seurattiin legendaarisen Malt Mill -tislaamon viimeisen viskitynnyrin huutokauppausta. Malt Millistä ja samaisesta leffasta löytyy hyvin tietoa täältä. Sen kummemmin en juonta tai muutakaan lähde avaamaan, mutta mielelläni tuota suosittelen. Ensi-ilta Suomessa on 7.12.2012.

Leffaeväinä oli Highland Park 18yo ja Ardbeg Alligator. Toimivat muuten loistavasti ja tekivät helposti 2D-teatterista 4D-kokemuksen. Tuoksunsa puolesta todennäköisesti myös vieressä istuville. Pahoittelen. Tai ehken sittenkään.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Teerenpelin tislaamolla

Mallasviskiseura järjesti tislaamovierailun Teerenpeliin Lahteen, ja kun tämä tapahtuma sattui hyvin osumaan aikatauluun, niin piti lähteä mukaan. Puitteet näyttävät Lahdessa ainakin olevan kohdallaan. Tyylikäs ruokaravintola Taivaanranta ottaa vierailijat vastaa ja ohjaa heidät alakerran tislaamotiloihin. Tislaamo aulatiloineen on vimosen päälle edustuskelpoinen, ja vitriinistä on mukava tarkastella Teerenpelin viskinvalmistuksen historiaa. Tyylitajulla on yhdistetty rosoista viskitunnelmaa ja isokenkäisiäkestävää myyvyyttä.

Teerenpelin Whisky Ambassador Jarkko Joki johdattaa ryhmän läpi viskinvalmistusprosessin, ja ilmassa leijailee vielä saman päivän maltainen tuoksu. Tislaamo on pienuudessaan sympaattinen ja erittäin mukava tutustumisen kohde. En ole aikaisemmin käynyt kuin Glenkinchien tislaamolla, mutta mielestäni Lahdessa oli ilman muuta mukavammat puitteet. Tislaamon seinillä oli erikokoisia tynnyreitä kypsymässä ja Joki kertoi muun muassa, että he olivat hiljan saaneet pieniä sherrytynnyreitä, joiden soveltuvuutta nyt kokeiltiin. Seinustalla näytti olevan esimerkiksi ex-Laphroaig-tynnyri, joten erilaisia kokeiluja Teerenpeli näyttää tekevän.

Kierroksen jälkeen kutakin odotti pöydässä neljä lasia, joista ensimmäisessä oli mallatettua ohraa, toisessa new makea, kolmannessa kolmivuotiasta ja neljännessä tislaamon 8-vuotias lippulaivaviski. Tämä viskin aikamatka oli jälleen mielenkiintoinen ja kivasti rakennettu. Arvostin myös kovasti mahdollisuutta maistaa new makea. Ponua tulee muutenkin juotua liian vähän.



Jos vierailusta kuitenkin pettymyksiä pitää hakea, ne tiivistyivät juuri näiden lasien sisältöön. Olen aikaisemmin maistanut Glenmorangien ja Ardbegin mallasjyviä, ja ne olivat molemmat suorastaan herkullisia naposteltavia. Jos noita saisi ostaa jostain pussissa, niin voisin korvata sipsit niillä helposti. Teerenpelin maltaassa sen sijaan haisi maaseutu eikä maku todellakaan ollut erityisen hienostunut. Tuli mieleen, että jo tähän kosahtaa hienon viskin valmistus. Vierailijoita kiinnosti, onko Teerenpeli tekemässä selkeämmin savustettua mallasta (Teerepelin ppm:ksi mainittiin 5-6), mutta ilmeisesti Suomessa ei savuisempaa tavaraa ole tarjolla eikä Port Ellen myy omaansa. Tämä kuulosti käsittämättömältä, samoin kuin se asenne, että asialle ei tislaamolla tunnuttu edes haluavan tehdä mitään, vaan tilanne otettiin sellaisenaan.

Joitakin new makeja maistaneena en saattanut sanoa, että Teerenpelin vastaava oli erityisen hyvää. Hyvin maltainen, mutta ei mitenkään maukas esitys. Sen sijaan 3-vuotias oli mielestäni yllättävänkin hyvää hennon pippurisen mausteisena ja makeana viskinä. Kasivuotias oli saanut jo lisää syvyyttä, ja sherry toimii siinä aika miellyttävästi ilman epäpuhtauksia. Tislaamon hämyssä on varmasti parhaat olosuhteet maistaa viskiä, mutta ei tuosta silti suosikkiani tule - valitettavasti.

Kivaa oli siis käydä. Hieman erikoinen fiilis jäi Jarkko Joen esittelystä, joka poikkesi kyllä aika lailla siitä, mitä muilta viskiin vihkiytyneiltä oli tottunut kuulemaan. Monesti viskilähettiläät hehkuttavat omaa tuotettaan varauksetta ja alleviivaavat sen erikoislaatuisuutta. Joki sen sijaan kertoi olleen aikaisemmin tarjoilijana ja sähköhommissa, ja lähteneen messiin kun pyydettiin ja maksettiin enemmän kuin aikaisemmista töistä. Viskinvalmistuksessa ei kuulemma sen kummempia niksejä ollut, ja kuka tahansa se parissa päivässä oppisi. Ehkä intohimo oli sen päivän uurastuksen myötä hieman karissut, mutta hieman suurempaa ylpeyttä omasta työstä ja edustamastaan viskistä olisin toivonut. Vai olisiko kyseessä ollut kainostelu Mallasviskiseuran edessä, jolloin tuntui, ettei tätä Teerenpeliä nyt niin paljoa kehtaa hehkutella? Oli miten oli, rohkeasti kevyttä brassailua kehiin vaan!

Kokonaisuudessaan reissu oli antoisa, tapaamani väki mukavaa ja piipahdus Teerenpelin pubiin hyvä kruunu. Täytyy toivoa, että Teerenpeli tuota savustettua mallasta jostain pikapuoliin kehittelee. Sitä ennen käännän katseet Old Buckin suuntaan. Kiitokset seuralle excursiosta!


maanantai 24. syyskuuta 2012

Talisker 57' North, 57 %

Taliskerit tax free -valikoimaan kuuluva 57' North on saanut nimensä Tislaamon sijainnin leveyspiirin mukaan. Talisker on ollut suuhuni niitä viskejä, jotka eivät ole erityisemmin maistuneet, vaikka "nimitislaamona" "pitäisi". Lähdin siis hieman epäilevänä kokeilemaan ja otin 10yo:n referenssiksi rinnalle. Jo tuo 10yo yllätti maukkaudellaan: tuoksussa oli epäpuhtautta, mutta muutoin maku oli oikein herkullinen. Olisin raakannut sille pisteitä 85, kun aikoinani olen sen listannut hieman alemmas.

Talisker 57' North, 57 %

Tuoksu: Heti pullon avaamisen jälkeen varsin sulkeutunut: ei oikein tule mitään. Lasin pyörittämisen jälkeen referenssikymppiä syvempää paksumpaa hedelmää. Alkoholissa myrskyisää merta ja metallia.

Maku: 10yota öljyisempi suutuntuma, joka ensin jättää odottamaan pelonsekaisin tuntein. Sitten alkoholi nousee, muttei yhtään niin kovasti kuin voltit jälkeen antaisivat olettaa. Alkoholin mausteisuus ei ole niin päällekäyvää kuin kympissä. Alkoholi on hyvin makuun piiloutunutta: tekee viskistä mystisen tummaa ja hieman myös kuivattaa suuta ja vetää ikeniä taaksepäin. Samalla toisaalta hedelmäisyys tuo vettä kielelle, mikä on varsin mukava yhdistelmä. Hyvin suuta täyttävä ja tasapainoinen. Savu on tässä miedommassa roolissa kuin kympissä. Samoin kielelle jää pikemminkin mineraalinen kuin kihelmöivä olo. Veden lisääminen avaa luonnetta ja  kihelmöintiä selvästi: vapauttaa nukkuvan pedon. Tätä ikään kuin onnistui nauttia ilman herätystä kunnes vettä lisäsi ja viski ärjäisi suussa. 89


perjantai 21. syyskuuta 2012

Benriach 1984, 26yo, Cask 7193, Peated, Virgin American Oak Finish, 54,3 %

Tämä Benriachin single cask on mielenkiintoinen tuttavuus: tiedoiksi annetaan peated, virgin american oak finish, natural color, ja sitten itse viski on hyvin tummanpunaista. Sitä, missä tynskässä tuo on pääosin kypsynyt, ei pullossa tai tuubissa mainita. Lähdin selvittämään asiaa kysymällä ruotsalaiselta Magnus Fagerströmiltä, joka omisti ennen uusimpia Single Cask releaseja kaikki Benriachin julkaistut OB-pullot. Sain Magnukselta mielestäni erittäin mielenkiintoisen vastauksen:

"There will be a lot of colour from the Virgin Oak, but I think the explanation is quite simpy that they don't really know what kind of cask it was in at first. When they bought the distillery and the stock of casks there was not a complete inventory on what kind of casks it was as eveything during the Chivas time wents for blends. 

So they just mention the finishing cask as they probably not know for sure what cask it was originally. Many of the casks were of course marked down as sherry butts, first fill bourbon etc, but there was also a lot of casks with not so good information. They didn't even know that BenRiach had produced peated whisky when they bought the distillery!"

 

Benriach 1984, 26yo, Cask 7193, Peated, Virgin American Oak Finish, 54,3 %

Tuoksu: Voimakas turpeisuus yhdistettynä savusaunaan ja huumaavaan punaisuuteen. Mieletön saunavihdan ja jonkun punaisen yhdistelmä. Katajaa. Aivan uskomattoman hieno. Alkoholikin tuntuu, mutta erittäin pehmeänä ja vaikka se ei häiritse, makujen syvyys jopa kehottaisi lisäämään vettä, jotta niistä saisi vielä lisää irti. 

Maku: Tuoksua komppaavaa savua, savusaunaa. Alkoholi kyllä tuntuu, mutta pehmeänä kuin mikä. Holin jälkeen syvä punainen makeus, joka kääntyy jopa tervaiseen päin. Huumaava suuntäyttäjä. Punaisen turpeinen savuisuus koko ajan tasaisena mukana. Jälkimaussa sikarilaatikkoa ja tummia suuta hiveleviä tuntemuksia. Myös Highland Parkmaista maanläheistä tunnelmaa, jota veden lisääminen tuo vahvemmin esille. Hieno tuote. 95

Ville: T: Kypsää hillottua kompottimaista marjaa, ei kovin makeaa. Mustaa kirsikkaa. Kuivattua taatelia tai jotain muuta punaruskeaa. Sikarilaatikkoa, tupakkaa, paahtuneita kahvinporoja. Alkoholiakin löytyy, mutta hyvin tyylikkäästi. Huikea omanlaisensa savu. Todella syvä tuoksu. Lasissa seisomisen jälkeen ensimmäisen tuoksu on vahvan savuinen. M: Ensimmäisellä hörsyllä tuoksun savu muuttuu mauksi täydellisessä linjassa. Näin saumatonta liittoa en ole ennen maistanut. Todella paksu, yhtä voimakas maku kuin tuoksu. Alkoholi lähtee nousemaan aika tuimasti, mutta siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään epäpuhdasta, eikä se ohenna juomaa yhtään. Vesi tekee viskiä entisestään juotavammaksi, mutta ei välttämättä tuo makuun hirveästi mitään uutta. Valtavan pitkä kaari samaa makua. Ei lukemattomia kerroksia kuitenkaan, esim. kaikki hedelmät loistavat poissaolollaan, eli savuviski tämä on. Mutta sikarilaatikkoa, tupakan lehteä, savustuspönttöä ja kaikkea muuta mahtavaa, jota polttaa voi. Kun ollaan jälkimaussa, tulee alkuun vahvaa mausteisuutta, sitten mennään aika makeaksi ja suuhun jää leijailemaan makean pehmeän siirappinen supermiellyttävä fiilis. Ei maailman monipuolisin makupaletti, mutta se perusmaku on kertakaikkisen hyvää. Tämän jälkeen ei tee mieli pestä hampaita. Villen pisteet: 95.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Bruichladdich Octomore 5.1 169 ppm, 59,5 %

Uusin Octomore on ilmestynyt. Ppm:iä saatiin nostettua taas parilla markkinoinnin kannalta merkittävällä pykälällä ja ikää on jo valtavat viisi vuotta. Nuo speksit epäilemättä toimivat, koska 18000 pullon erä on tuntunut menevän hyvää tahtiin, vaikka hintaa maailmalla on reilusta yli satasen per pullo.

Bruichladdich Octomore 5.1 169 ppm, 59,5 %

Tuoksu: Mäntyinen ja pihkainen savu. Alkoholin brutaalius tuo sinistä lyijyisyyttä. Voimakas tuoksu. Yksikoinen, hyvä mutta ei erityisen loistava. Veden lisäys tuo hedelmää.

Maku: Onnistuu raiskaamaan suun, vaikka asianmukainen alkumarinointi olikin suoritettu. Hyökkäys heti alkuun on massiivinen: sopii äärielämyksiä hakevalle. Meno suussa rauhoittuu kuitenkin sitten äkkiä. Jäljelle jää metsäistä palaneen kasken savua. Vesi muuttaa tätä niin paljon juotavammaksi ja myös nautittavammaksi. Jälkimaussa savu taittuu suklaisempaan päin. Silti tämä on yksioikoinen monsterisavu, ei sen enempää. 87.

Kommentti: Eivät nämä Octomoret omaan suuhuni ole mitään täysosumia olleet, vaikka tämä toistaiseksi parhaiten maistuikin. Toki näitä on jännä maistaa jo maailmanennätyssavulukemien takia, joten Bruikka on kyllä onnistunut löytämään toimivan tuotteen. Nyt sitten odotellaan, millä tynskällä 5.2. onkaan viimeistelty...


maanantai 17. syyskuuta 2012

The Angels' Share R&A-festareilla 25.9.2012


Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla esitetään ennakkonäytöksenä viskiaiheinen elokuva "Enkeleiden siivu" (The Angels' Share) tiistaina 25.9.2012 klo 18.30. Muutoin ensi-ilta näyttäisi olevan 7.12.2012.

Liput 8 €, varattavissa/ostettavissa täältä.


R&A:n sivuilta: Enkeleiden siivu lämmittää katsojan sisimmässä pitkään kuin siemaus jumalaista viskiä. Käsikirjoittaja Paul Lavertyn ja ohjaaja Ken Loachin yhteisille teoksille tyypilliseen tapaan elokuvassa on mukana kipakka yhteiskunnallinen sivupolte, joka tarjoillaan fantastisen komedian kyytipoikana.

Pääosassa loistaa uusi tulokas Paul Brannigan. Hänen roolihahmonsa Robbie on Glasgow’ssa pikkurikollisen uraa tunaroiva suupaltti. Tarina saa alkunsa kuin vahingossa: Ehdonalaisvalvoja ottaa joukon paimennettaviaan mukaan viskinmaistajaisiin, ja Robbiella sattuu olemaan luonnonlahjakkuus hienojen viskien tunnistajana.


Robbien kaverit – tapanäpistelijä Mo, räyhäkkä Rhino ja umpiluupää Albert – lähtevät innolla mukaan, kun Robbie kehittää juonen ”lainata” hiukan viskiä historiallisesta huipputynnyristä, jonka hinnan odotetaan kipuavan huutokaupassa miljoonasarjaan.


Nerokas ryöstö ei oikeastaan ole edes ryöstö, sillä kaikkihan tietävät, että tammisesta viskitynnyristä haihtuu jalojuoman kypsymisen aikana niin sanottu “enkeleiden siivu”.


Luvassa on varmasti ainakin hienoja kuvia Skotlannista ja viskifiilistelyä. Glencairn mukaan ja lehtereille!

Toinen vaihtoehto nähdä leffa ja yhdistää siihen illallista ja Glenfiddichiä on 22.9.2012. Siitä lisätietoa täältä.

Bowmore 14yo, Signatory Cask Strength Collection, 1997-2012, 58,2 %

Kovasti ihastuneena tähän Signatoryn Bowmoreen piti kokeileman myös sen pikkuveikkaa. 

Bowmore 14yo, Signatory Cask Strength Collection, dist. 13.6.1997, bottled 10.1.2012, cask no: 1905, btl 222 of 303, 58,2 %

Tuoksu: Alkuun hyvin sulkeutunut. Merellistä savua, hentoa sitruunaa. Alkoholi toki tuntuu. Vesi avaa selvästi ja tuo raikasta merellisyyttä. Ja sitä sitruunaa. Maltillinen, mutta ok. Ensimmäiset huikat juuri avatusta pullosta eivät tehne tälle parasta oikeutta.

Maku: Kovin voimakas ja pistävä alkuun, sitten rauhoittuu. Mukava merellinen sitruuna leviää suuhun. Suutuntuma on öljyinen ja veden suuhun tuova. Vesitilkka lisää juotavuutta ja korostaa tasapainoa. Alkoholi sitruunapippurinen. Hyvä voimanpesä mutta kuitenkin hieman kova alkoholi eikä ikä oikein tunnu. 89.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Hedges & Butler 12yo Finest De Luxe Blend, 43 %

Rodos on lomakohteista niitä eksoottisimpia. Yli 50 vuotta suomalaismatkailua saarelle on muokannut palvelutarjonnan turistimyönteiseksi ja hövelien suomalaisneitojen myötävaikutuksella paikalliset Giorgokset osaavat tätä nykyä myös sujuvaa Suomea. Kun yhtälöön lisätään kuuma ilmanala, joka kutsuu juomaan, ei ole yllätys, että suomihenkisiä viinakauppoja löytyy useampiakin. Hotellini lähellä sijaitseva Jaakon viinakauppa tuli katsastettua heti alkumatkasta, mutta koska single maltit olivat vähissä, ei se herättänyt sen suurempaa mielenkiintoa. Kun puotiin kuitenkin sitten myöhemmin poikkesin ja viskeistä tuli puhe, hän rupesi valikoimaansa esittelemään ouzomaistiaisten lomassa. 

Mielenkiintoni hieman heräsi, kun hän kertoi liikkeensä vanhimman viskin olevan otsikon blendi. Taustatarina meni jotenkuten siten, että joku paikallinen tukkumyyjä oli lopettanut toimintansa ja hänen jälkelle jäänyt varastonsa oli päätynyt tyttärensä hoiviin. Tämä sitten kysyi Jaakolta, ottaisiko hän putelit liikkeeseensä myyntiin ja Jaakkohan otti. Tarinaan kuului, että nämä oli löydetty jostain varaston nurkasta pölyyntyneinä ja unohtuneina, mutta että ikää olisi siinä samassa jo ehtinyt siunaantua. Pullon pakkauksessa mainostettiin palkintoja 1981 ja 1982 kilpailuissa, joten moisilla sijoituksilla tuskin ratsastettaisiin kymmentä vuotta. Kun Googlekaan ei tästä pullosta löytänyt juuri mitään tietoa ja vain yhden kuvan, ajattelin että ostetaan pois, vaikka saumat sille, että tässä turistia vedätetään, olivat huomattavasti korkeamman kuin sille, että löysin sen viimeisen pullon jo kauan sitten kadonnutta myyttisen hyvää tislettä, jonka arvo on tänä päivänä mittaamaton. Varastointiolot olivat tietysti kysymysmerkki, mutta 35 €:n hinnalla olisi jäänyt harmittamaan, jos tuon olisi hyllyyn jättänyt. Smoke On The Water valotti täällä hieman lisää kyseisestä viskistä, kiitos siitä.



Hedges & Butler 12yo Finest De Luxe Blend, 43 %

Korkin sinetti on erittäin jämäkkä ja rakenteeltaan painavan metallinen. En ole moiseen materiaaliin törmännyt. Korkki menee avatessa rikki. Korkkiaines on erittäin pehmeää.

Tuoksu: Nahkaisen pehmeän kinuskinen. Kypsää veriappelsiinia. Voimaakin on, eli voltit tuntuvat. Paksu. Jotain turpeisuutta tai potkuakin löytyy. Hyvin miellyttävä. 

Maku: Maltillisen pehmeä suussa, sitten ohenee ja tiettyä pistävyyttä nousee. Alkoholin kihelmöinti on mausteista, mutta myös hieman epäpuhtaan tyyppistä. Hyvin talttunut silti. Paksu tuoksu olisi kuitenkin antanut osviittaa paksummasta mausta. Hyvin maltillinen. Hedelmä kantaa hyvin maun läpi. Makeus on luonnollisen tuntuista. Ensimmäisten naukkujen jälkeen tietty kitkeryys tai puumaisuus nostaa päätään, mikä on hieman epämiellyttävää. Taittuu lopussa rusinaiseksi. Ei oikein mitään jälkimakua. Hieman sellaisia tuntemuksia, jotka viinien puolella kielisivät korkkiviasta. Tuoksu oli hyvä, maulla täytynee antaa vielä uusi mahdollisuus kun pullo saa hieman ilmaa. 80.


Ville (Ville maistoi tämän viskin sokkona.): T: Miellyttävä, mutta miedon vesimäinen. Ei hirveästi nouse juttuja. Kukkeaa keltaisuutta. Lievästi makeaa hedelmää, appelsiinia. Hyvin pehmeää maitotiivistekinuskia. Ei epäpuhtaita tai alkoholisia elementtejä. Raikkaan makea ja pehmeä. M: Erilainen kokemus: ensimmäinen kosketus oli suorastaan esanssisen hedelmäisen mausteisen äitelän makea hyökkäys. Sen jälkeen nousi alkoholi nousi paksuna hieman pistävänä aaltona ja toi muassaan epäpuhtaita tuntemuksia, joita ei nenässä tuntunut. Suutuntuma on varsin paksu. Mausteita nousee. Hedelmän kuorta tai hedelmäesteriä. Loppu taittuu ruskeaa suuntaan. Jännä. Esanssisuuden vuoksi ei tullut erityisen hienostunutta soundia. Lopetuksessa selvästi ruskeampia sävyjä, mikä on varsin miellyttävää. Villen pisteet: 82.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Tallinnan viskibaarit

Tallinna - tuo Itämeren New York - kutsuu matkailijaa helposti lähestyttävällä sijainnilla, nätillä vanhalla kaupungilla ja vielä toistaiseksi jossain määrin Suomea edullisemmilla hinnoilla. Viskinharrastaja toki toivoisi löytävän tuolta jonkin Alkoa edullisemman putelinkin. Mielestäni parhaat pullot löytyvät edelleen laivojen tarjouksista, mutta jos maista etsii, niin Norde Centrumin Winestore on kohtuullinen ja Superalko nettisivujen perusteella myös. Tilanne baareissa on jopa kauppoja huonompi. Jos viskejä hyllyistä löytyy ne ovat yleensä perusblendiä tyyliin Chivas Regal. Tässä kuitenkin muutama paikka, josta saa muutakin.

1. Sigaarimaja, Raatihuoneentori

Ekslusiivinen sikarihuone, jossa istutaan siirtomaaherratyyliin nahkasohvilla takan ääressä. Paikassa on kauppa, josta haluamansa sikarin voi tilata ja se toimitetaan käyttökuntoisena nojatuoliin. Paikan juomalista on kattava ja erikoisempia (ja hinnakkaita) juomiakin löytyy. Single malteja on n. 20, joista Glenfiddich 40yo taisi olla arvokkain. Ardbeg TEN: 11 € / 4 cl ja Laphroaig 25yo (en tiedä versiosta) 32 € / 4 cl. Paikassa haisee vahvasti iivana, ja palvelu on perinteisen ryssämäisen tylyä. Sellainen fiilis jää, että mikäli teet jotain tyhmää, mafia tulee ja vie.

2. La Casa Del Habano, Dunkri 2 (aivan Raatihuoneen torin takana)

Palvelukulttuuriltaan aivan toista luokkaa kuin Sigaarimaja. Tiskin takana oli nuori, mukava virolainen nainen, joka oli erittäin ystävällinen ja sai asiakkaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Itse sisustukseltaan Casa del Habano on tylsempi ja kliinisempi perushuone, joka kyllä häviää Sigaarimajalle. Viskilistalta löytyi yhtä jos toista, hinnat alla (samasta listasta ovat, pahoittelut huonoa kuvausta).


3. Hell Hunt, Pikk 39

Tämä perinteisempi ja hieman hevipainotteinen pubi tislaa itse muutamaa olutta ja siideriä. Maistamani peruslager Hele oli oikein mainio. Lisäksi hyllystä löytyy suppea valikoima erinäisiä tisleitä, joissa on kuitenkin yksi hyvä puoli: ne ovat halpoja. Hinnastoa näkee täältä. Artun kymppi alle femmaan on hyvä diili, varsinkin kun paikassa on hyvä 'stimmung' ja sijainti toimii.

Vinkkejä muista viskiystävällisistä baareista otetaan ilolla vastaan.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Ardbeg Galileo, 49 %


Avaruus on pop. Osallistuin perjantaina vuotuiseen Ardbeg Committeen juhlaan, jonka yhteydessä Ardbeg lanseerasi samalla uuden rajatun erän (jonkun lähteen mukaan 30000 pulloa) Galileo-pullotteen. Nimensä mukaisesti Galileo juhlii Ardbegin pääsyä avaruuteen, ja teemasta onkin markkinoinnissa hyödynnetty kaikki mahdolliset kliseet - äärimmäisen taitavasti toki. Ensimmäistä kertaa Ardbegin tilaisuuteen osallistuvana ei voinut kuin ihastella vimosen päälle laitettua tilaa ja dekoraatiota: Arttu osaa markkinoinnin. Käteen lyötiin heti alkuun lasi TENiä, ja hyvältähän se taas maistui. Positiivista oli myös varsin maltillisesti hinnoiteltu muu Ardbeg-valikoima, joten koko tarjolla oleva range oli mahdollista käydä läpi ilman tunnontuskia. 

Mutta toki juhlakansa odotti ensisijaisesti uutta Galileoa, jonka kimppuun päästiinkin mukavien ohjelmanumerojen ja Argbegin Global Brand Ambassador Hamish Torrien puheen jälkeen. Galileo on tislattu vuonna 1999 ja siitä 30 % on kypsytetty entisissä Marsala-tynnyreissä lopputisleen tullessa ensimmäisen ja toisen täytön ex-bourbon-tynnyreistä. Ja tältä se minun suuhuni maistui: 



Ardbeg Galileo, 49 %

Tuoksu: Alkuun kuivattua hedelmää, punaisen makean viinin makeutta. Kääntyy kinuskiin ja makeaan toffeeseen. Miellyttävän makean hedelmäinen, jossa savu on kovasti taka-alalla.

Maku: Ensin suuta kuivattavaa tanniinisuutta, sitten täyteläinen hedelmäisyys nousee yhdessä mausteisen alkoholisuuden kanssa. Tanniininen vaikutelma ei ole tässä yhtään huono, koska sitä tasapainottaa suutuntuman öljyisyys. Savu alkuun selvästi taka-alalla. Jälkimaussa tammitynnyriä ja makeaa maanläheisyyttä, joihin sitten yhdistyy turpeinen savu ja mausteisuutta. Jälkimaku on hieno. Veden lisääminen ei näyttäisi ensituntumalta tuovan makuun mitään lisää. Täyttää hyvin suun ja on muutenkin tasapainoinen ja tyylikäs viski. 91.

Lopuksi: Ostoslistalle meni, varsinkin kun Alko on onnistunut hinnoittelemaan tämän varsin kohtuullisesti (84,70 €). Maistohetkellä suuta oli jo marinoitu kympillä, uigella ja corrylla, joten täytyy tämä maistaa vielä toistamiseen ja tarvittaessa päivittää nuotteja. Tuohon iltaan tämä kuitenkin mielestäni biittasi nuo muut Artut.


Hamish Torrie kertoo Ardbegista ja heidän avaruusprojektistaan:


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

torstai 6. syyskuuta 2012

Port Ellen 27yo, 1983, The Single Malts of Scotland, 46 %

Vuorossa tämän blogin kolmas Port Ellen. Kova on kynnys näihin kyllä tarttua. Tämäkin odotti hyllyllä viikkotolkulla oikeaa hetkeä. 
Port Ellen 27yo, 1983, The Single Malts of Scotland, 46 %

Tuoksu: Lämmin makean banaaninen savuisuus. Monipuolinen ja voimakas tuoksu voltteihinsa nähden. Mutta en ikinä uskoisi, että tämä on kulttitislaamon tuotoksia. Alkoholi onnistuu peittämään tuoksuja, vaikka sitä ei ole juuri nimeksikään.

Maku: Täyttää suun, savu on kuivaa havupuista ja varsin miellyttävää. Sitten tuoksun makeus lisääntyy hyvällä tavalla. Maku aivan eri luokkaa kuin tuoksu. Silti on vaikea löytää ikää tästä. Jälkimakuun jää makeus. Pari vesitippaa avaa kyllä ja tuo maanläheistä vaniljaisen tynnyristä jälkimakua. Silti Port Elleniksi pettymys. Onko tämä pilattu 46 %:lla? 90

Ville: T: Sulkeutunut ja alkoholinen. Tutun savun äärellä: katse vie Islayn suuntaan. Kuivan merellistä suolaisuutta, mutta vähän muita kerroksia. Huomattavasti raikkaampi ja nuorempi kuin voisi uskoa. Bensakanisterin pohjahöyryä. Jos joku kaataisi tätä lasiin ja sanoisi, että tässä on 4yo Kilchoman, niin voisin uskoa. M: Paras maku, joka tuosta tuoksusta on irti saatavissa. Makean vahva savu. Lagavuliniin päin? Oikein paksu ja maukas. Reilusti keltaista hedelmää, trooppisia hedelmiä ja siirappisuutta. Vaniljan kuljettamaa maisteisuutta. Jopa hieman liian makea preferenssiini nähden. Ryhtiä on. Jälkimaku jää äiteläksi. Ensimmäisenä Port Elleninäni ei lunasta mainettaan. Pisteiden antaminen ilman ennakko-oletuksia (ikä, tislaamo, hinta) täysin mahdotonta. Senkin jälkeen kun kovat odotukset riisutaan, niin jäljellä on hyvän makuinen savuviski, joka on kuitenkin omaan makuuni hieman liian makea. Villen pisteet: 90.


maanantai 3. syyskuuta 2012

Balblair 1997, 43 %

Balblair 1997, 43 %

Tuoksu: banaaninen maltaisuus. Herkullinen makeus, johon yhdistyy hento ruohoinen yrttisyys. Ei huono ollenkaan.

Maku: Miellyttävän pehmeä suutuntuma, joka täyttää makeana suun. Pieni mausteinen kihelmöinti täydentää kivasti. Hyvin mieto ja harmiton viski, kevyt mutta rakenteeltaan puhdas. Toimii hyvin aperitiivina. 83.