tiistai 14. helmikuuta 2012

Uisge 2012 - Laphroaigia Punavuoren ahvenessa

Hieno Uisge-tapahtuma sai arvoisensa päätöksen, kun Punavuoren Ahven ja Laphroaig Vicky Stevensin johdolla oli järjestänyt perjantai-illaksi huikean kattauksen Laphroaigeja. Asetelma oli kutkuttava, kun Stevens sai astella Ahvenen täysin Ardbeg-brändättyyn huoneeseen, jossa istui mukana vielä Ardbegin Brand Ambassador Jarkko Nikkanen. Stevens otti kuitenkin asian huumorilla ja saikin aikaiseksi hyvää kuittailua ja bättlausta Nikkasen kanssa, ja tätä oli viskiyleisön mukava seurata. 

Vicky Stevens ja epäortodoksinen Ardbeg-tausta

Stevens oli eloisa ja miellyttävä esiintyjä, ja häntä oli erittäin mukava seurata. Esityksen pääpaino oli kattauksen viskeissä käytetyissä tynnyreissä, ja olikin hauska kuulla näiden vaikutuksista tarkemmin. Pääosassa olivat kuitenkin itse viskit, joita tarkastellaan lähemmin alla.

  
Kattaus. Vanhat erottuvat värillään.

1. Laphroaig 10yo, 40 %

Vanha tuttu. 1st fill bourbonissa kypsytetty. Maistui itse asiassa paremmalta kuin monasti aiemmin, mutta yksioikoinen ja latteahan tämä jotenkin on. Stevensiä haastettiin hieman kylmäfiltteröinnistä eikä vastaus ainakaan itseäni täysin vakuuttanut. 85.


2. Laphroaig Quarter Cask, 48 %

5-11 vuotta bourbonissa ja sen jälkeen 8kk uudessa tammessa. Tykkään tästä kyllä, nuotit on kirjattu moneen kertaan. 88.


3. Laphroaig Triple Wood, 48 %

Triple woodiin kohdistui ennen tätä maistelua odotuksia. QC on hintaansa nähden niin loistava viski, että olisi iso halu pitää sherryviimeistellystä versiosta. 3wood on siis Quarter Caskia, jota on lopuksi kypsytetty 1-3 vuotta sherrytynnyrissä. Tuoksussa oli paljon tuttua QC:a höystettynä punaisilla sävyillä. Jotenkin kova kuitenkin. Maku oli jotenkin hyökkäävä ja mausteinen, sitten kovia sävyjä. Ei sherryn raikkautta. Viimeistely ei ainakaan omaan suuhuni tuonut tähän mitään lisää. Harmi. 82.


4. Laphroaig 30yo Cairdeas, 43 %, btl 1050/1536

Tämä erikoispullote on viettänyt kunnioitettavan siivun aikaa 60 %-sesti sherryssä ja 40 %-sesti 1st fill bourbonissa. Lopuksi koko lasti on yhdistetty vielä 1st fill bourbonissa.

Tuoksussa hyvin makeaa sokeriomenaa, jouluista suklaata, kypsää mansikkaa, hyvin raikkaita marjoja. 

Maussa makea vesimäisyys, tiukka suutuntuma, alkoholin jälkeen m-a-u-k-a-s ja erittäin hento savu. Huikean maukas ilman muuta, mutta ei taivaallinen. Valitettavasti tämän viskin kohdalla on todettava, että pitkä Uisge-rupeama verotti elämystä: viskin hento ja herkkä makumaailma olisi kaivannut aavistuksen tuoreemman suutuntuman kuin maistajalla - loppasuu kun on - tällä kertaa oli. En usko, että tämä olisi saanut sokkotestissä näinkään korkeita pisteitä. 92.


5. Laphroaig 27yo 1981 vintage, bottled in 2008, 56,6 %. btl 101/736.

Tämä kypsään ikään ehtinyt monsteri on kypsytetty espanjalaisessa oloroso-sherryä sisältäneessä tammessa alusta saakka. Huom. tämä on kattauskuvassa neljäntenä, eli se tummin drami. 

Tuoksussa käsittämättömän tummaa menoa, rommirusinaa todella vahvana., suklaata, tummaa rypälettä. Yllättävän mineraalinen, palanutta sokeria (sitä, jolla liimataan piparkakkutaloa yhteen). 

Maussa käsittämättömän ruskea täyttävyys, ruskeita savuja, joita en osaa nimetä. Hyvin kuiva. Tanniinit jäävät suuhun. Huikea rakenne ja monipuolisuus! Lopuksi kuiva turpeisuus. Ilman vettä hyvin hyökkäävä, kirsikkaista suklaata, limakalvoja sulattavaa totaalisuutta (mikä ei aina ole huono). Lopuksi turvetta, joka ei kuitenkaan ole täydellistä, vaan sisältää myös tiettyä kitkeryyttä. 94.



Ja aivan kuin setti ei olisi ollut näillä eväin jo tarpeeksi huippu, otin siihen kyytipojaksi vielä ujon sentin seuraavaa: 

6. Laphroaig 25yo Cask Strength, 51 %, 2009 Edition (Hinta: 13 € / 1 cl)

Tuoksussa hyvin kuiva alkoholisuus, salmiakkia, hieman sulkeutunut. Isolla nuuhkaisulla erotettavissa jotain yrttiä: rakuunaa/anista? Raparperia, tervaa. 

Maku on alkuun makea, banaania. Sitten vahvaa turpeisuutta, suun täyttävää alkoholisuutta ja voimakkuutta. Aivan käsittämättömän hieno savulla höystetty viski! Ei siis puhtaasti savuviski, vaan viski, johon savu tuo jotain isosti lisää ilman, että varastaa pääosaa. Hedelmä vain puuttuu. Yleisfiilikseltään pikemminkin yrttinen, raikas. Rakuunaa maussakin? 94.


Lopuksi

Olihan setti. Kattaus oli käsittämättömän laadukas, Punavuoren Ahven todella miellyttävä paikka ja sen maisteluhuone kuin tehty tällaiseen käyttöön - mihin se tietysti varmasti onkin tehty. Asiantunteva ja kiva ammattilainen vetämässä, perjantai-ilta, varmasti valtaosin viskimessuilta tullut yleisö - paremmasta ei juurikaan väliä. Erityismaininta on annettava Ahvenen hanasta löytyvälle portterille - sille vasemmanpuoleiselle. Virallisen osuuden jälkeen oli vielä loistava tilaisuus tutustua Ahvenen kattavaan viskivalikoimaan, ja koska Laphroaig oli ollut illan teema, oli toki vielä maistettava pari hyllystä löytyvää IB-lapparia:


7. Signatory Laphroaig 8yo 2001-2009, 46 %.

Tuoksussa nätti savu, perusraikas. Maultaan tämä on hyökkäävän nuori, raikas. Hedelmää. Mokkaisia fiiliksiä. Kevyt vesimäisyys yhdistettynä voimakkuuteen. Nuottien luotettavuuteen ei kyllä tässä vaiheessa iltaa suoraan sanoen enää olisi ollut valmis rahojani kiinni laittamaan. 86.





8. Signatory Laphroaig 10yo 2000-2010, 46 %

Tuoksussa on voimakas makea savu. Maku on tässäkin hieman vetinen, mutta sitten maukas. Haastaa, sitten herkkua tallimaista tuntua, toffeeta/vaniljaa. Parempi kuin 8yo. 88.

2 kommenttia:

  1. Olipa kyllä aivan mahtava tasting-tilaisuus. Vicky oli erittäin hyvä esiintyjä, ja vaikka iloista kotiinpäinvetämistä sekä virallisen yritysjargonin (consistency, consistency, consistency) toistelua olikin, ei se poistanut innostunutta ja asiantuntevaa tastingin johtamista. Vicky tuntui myös vilpittömästi rakastavan tuotteitaan.

    Normi-kymppi maistui harvinaisen hyvältä, mutta quarteri taas vähän lattealta tässä maistajaisissa. Syytä on vaikea arvailla kun viskisuu nyt on niin herkkä tilannetekijöille. Tripleä oli kiva maistaa ohjattuna ekaa kertaa - ja ylipäätään ohjattu maistaminen auttoi tuomaan uusia puolia tutuistakin juomista - mutta minullakin oli vaikeuksia saada siitä niin huikeaa elämystä kuin mitä sherry-viimeistelty quarter cask paperilla vaikuttaisi.

    Kaksi iäkkäämpää tuotetta olikin sitten jo aivan huikeita elämyksiä. Cairdeas oli ehtaa Lapparia maultaan, mutta 27 vuoden oloroso-kypsytys oli vienyt toisesta kaverista kyllä suurimman osan lappari-savusta ja -mausteista mukanaan. Mutta se oli kyllä yksi parhaista sherry-viskeistä mitä olen juonut, ja muistutti marjaisessa makeudessaan ja leivontamausteissaan jopa madeiraa tai vintage porttia. Hieno päätös omalle maistelulleni - itse kun en enää kyennyt näiden jälkeen maistoja jatkamaan.

    VastaaPoista
  2. Laphroaig 25yo 2009 maistettu uudelleen Cinderellan viskiristeilyllä 17-19.1.2013. Silloin maistui tältä:

    T. Nugainen ensituntuma. Sitten nautinnollinen savu, havumetsää.
    M. Ensimmäisenä erittäin nautinnollinen pehmeä mäntyisen pihkainen savu. Samettista nugaata, dubbelnugaapatukan pehmeyttä. Alkoholi tässä on pehmeää, ei tee muuta kuin tukee makua. Vesi pehmentää entisestään ja tuo tuhkaisempia turpeisia tuntemuksia. 92.

    VastaaPoista