perjantai 26. elokuuta 2016

Laphroaig SMWS 29.151, 50,8 %

Maistossa Scotch Malt Whisky Societyn 24-vuotias Laphroaig, joka on tislattu vuonna 1989. Yhteisön tapana on nimetä pullonsa hassusti, ja nyt siis 'Polished violins and vintage cars'. tämä on ensimmäinen SMWS:n pullote, johon olen päässyt tutustumaan. Yhdistyksen toiminnasta kattavasti tietoa wikipediassa.

Laphroaig SMWS 29.151, 50,8 %

Tuoksu: Nahkasohvaa, pysähtynyttä mummonmökkitunnelmaa. Pienessä määrin bbq-maustetta, ribbsien kera.

Maku: Varsin kova laskeutuminen suuhun, sitten valtava holin hyöky. Pyöreä on. Ja tervainen. Lihaliemi. Jännä yhdistelmä niin monia asioita. Selkeäpiirteinen savusherry, jossa kuitenkin lapparin hedelmäisyyttä, eli varsinainen sherrypommi tämä ei missään nimessä ole. Summa summarum, upea tasapainoinen mallasjuoma. 91.

torstai 25. elokuuta 2016

Laphroaig 21yo for Friends of Laphroaig, 48,4 %

Lapparin vuonna 2015 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pullotettu 21-vuotias oli jo reippahasti sitä hintaluokkaa, että monelta jäi ostos tekemättä, vaikka siihen mahdollisuus arpajaisissa tarjottiinkin. 0,35 l:n pullo maksoi karvan vajaa 100 £.

Laphroaig 21yo for Friends of Laphroaig, 48,4 %

Tuoksu: Leppämetsää, raikasta tervaa. Kepeä, sitruunaa, tervaleijonaa. Aitoa vaniljajäätelöä.

Maku: Suutuntuman kuparinen putoaminen suuhun on kyllä herkku, kerta kaikkiaan upea. Kuin kuparipannua nuolisi. Koivuhalkokokko, suolaista meren pärskettä, pientä turkinpippurisuutta. Ja silti raikas hedelmäisyys on onnistuttu säilyttämään. Ja nimenomaan jälkimaun raikkaus, hedelmäisyys ja spearmint on upea. 92.

 

tiistai 16. elokuuta 2016

Neljä Clynelishiä rivissä

Clynelishit ovat hieman karttaneet minua ja minä niitä, mutta kun eteen sattuu niin maistetaan! Rinnan siis OB 14-vuotias ja kolme kovaa kilpailijaa.

Clynelish 14yo, 43 %

Tuoksu: Ruohoisen kelmeä tuoksu, kypsää appelsiinia, sokeriliemessä olevaa hedelmäsalaattia, hunajaa ja pientä suolaisuutta.

Maku: Kiva kipristelevä hapokas laskeutuminen suuhun, oikeinkin kiva suutuntuma! Rikas, arvonsa tunteva, jopa nokkava maku. Ei kumartele ketään. Jälkimaussa turpeisuuden tuntua. Tasapainoisuudesta ja monipuolisuudesta tulee mieleen Highland Park, vaikkei tämä niin turpeinen tahi sherryinen olekaan. Verrokkina juotuun cardhu18:n verrattuna isompi ja rikkaampi. On sitten makuasia, onko tämä hapokkuus pelkästään positiivinen asia vai kääntyykö se jonkin maistajan suussa metallisuudeksi. 86.


Clynelish Wemyss Malts Single Cask Release The Highland Mariner 1997-2015, 46 %

Tuoksu: Hieman tunkkaisempi tunnelma verrokki 14yo:on verrattuna. Himppasen bensameininkiä. Vaniljaa.

Maku: Alun pehmeän hedelmäisen laskeutumisen jälkeen tiukka pippurisuus höökii suuhun ob14aa muistuttaen. Kuin 14n hieman epävarma bandwagonserkku, joka yrittää kaikessa olla vähän kuin esikuvansa mutta itseluottamus ei täysin riitä kannattelemaan kokonaisuutta. Keskimaun varsin aggressiivinen pippurisuus tuntuu jopa hieman liioitellulta ja voltteihin nähden tämä on jokseenkin kova esitys. Jälkimaku on kukkaisen parfyyminen ja se jää pitkäksi aikaa suuhun. Suutuntuma ei pärjää ob-tavaralle. 81.


Clynelish 1991 The Ultimate #13213&13214, 46 %

Tuoksu: Ihan kuin mentäisiin taas astetta likaisempaan suuntaan. Sahanpuruisuutta, veistoluokkaa, pientä turpeen tuntua. Hedelmätkin hieman kuivempia kuin aiemmin. Hieman lasiaikaa saatuaan mukaan tulee toffeeta ja hunajaa, silti kuivana pysyen.

Maku: Maku seuraa tuoksua: ollaan tammisen turpeisissa tunnelmissa hedelmäisyyden sijaan. Mutta yllättäen tässä nämä ominaisuudet toimivatkin varsin mainiosti! Suolakalan turpeinen voimakas hitaasti hiipuva tunnelma, joka ihan viime hetkillään taittuu toffeenugaan suuntaan. Oikein mainio maku! Ja todella maukas myös leikattuihin voltteihin nähden. 88.

 
Clynelish Carn Mor Celebration of the Cask 1996-2015, #8801, 55,4 %

Tuoksu: Pidättäytynyt tuoksu. Limettiä.

Maku: Tuoksun mukainen. Tiukka kuin fan. Tästä ei äkkiseltään nyt kyllä löydy oikein mitään. Kertakaikkinen pettymys ensimaistolla. Vesitilkka tuo mukaan hedelmää ja keskimaun jo tuttua pippuria parantaen tätä viskiä kyllä huikealla tavalla. Loppujen lopuksi jäljellä ei kuitenkaan oikein ole paljon muuta kuin pippurisuus. Ei kerrottavaa jälkipolville. 79.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Suomalaisen viskin päivä 21.5.2016, Kiltakellari

Viskin ystävien kolme vuotta sitten lanseeraama Suomalaisen viskin päivä on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten viskitapahtumien joukossa tuoden esille kotimaiset pien- (ja vähän isommatkin) tislaajamme. Itse en ole aikaisemmin paikalle päässyt, ja tutustuminen kotimaisiin tuotoksiin on muutenkin jäänyt lapsipuolen asemaan, joten nyt oli hyvä korjata nämä molemmat puutteet kerralla.

Paikalla Bulevardin kiltakellarissa olivat Kyrö Distillery Company, Old Buck, Teerenpeli, The Helsinki Distilling Company ja Valamon Luostarin Tislaamo, kukin oman maisteltavan tuotteensa kera. Ilmeisesti ohjeistus tislaamoille oli luokkaa "tuokaa jotain", koska tavaran ikä ja valmiusaste vaihteli kovasti lasista toiseen. Toki nuorten toimijoiden ollessa kyseessä tapahtuman tarkoitus ei varsinaisesti ollutkaan maistella maailmanluokan viskejä, vaan kuulla tislaamojen kuulumisia ja nautiskella kauniista kesäpäivästä. Jokunen nuotti tuli kuitenkin kirjoitettua, joten tällaista oli tarjolla:

1. Old Buck 6yo,  6th Release, Bottled 2013, 41,1 % 

Kyseistä releasea tehtiin kokonaista 25 pulloa ja se kypsyi 65 litran 1st fill börpässä.

Tuoksu: hikeä. Mineraalista savua. Kiveä, sammalta.

Maku: Tiukka, hyvin suun täyttävä asfalttimaku. Ei ollenkaan huono! Pienikuplainen alkoholisuus. Varsin maukas bitumisavu itse asiassa. Selkeästi parempi maku kuin tuoksu. Hyvin juureva maanläheinen maku, joka on loistavasti tasapainossa. Savuisuus tukee tätä kokonaisuutena hienosti. Hieno startti! Volttejaan isompi maku. 87.

2. Kyro Distillery nr. 8. 100 % ruis. 62 % 16l tynskä. 23.5.2014 tynnyröity.

Tuoksu: newmakea, viljaa. Ei juuri muuta. Sitten puu alkaa tuoda hieman makeutta, vaniljaa, toffeeta mukaan.

Maku: huh, aika töppävä maku. Pistää kyllä suun sekaisin. Mutta kyllähän tässä makuja on. Vettä kyllä tarvitsee. Juurevuutta ja veden kanssa sitten kyllä jo maukasta rukiita. Mutta runkohan on kyllä kohdallaan! Verrokkina salakuljetettu Michter's jää jopa kalpenemaan. Tekee mieli maistaa jotain hieman ikääntyneempää tavaraa. 80.

3. Valamo IX. 2011-2012 tislauksia. Nuorin tisle 4yo. 2nd fill bourbon 30l tynnyreitä plus 1kk new oak. 100 pulloa. 54,7 %

Tuoksu: maittavaa makeutta. Hieman banaanikarkkisuutta.

Maku: hyvin makea. Kuin ylikypsä banaani, joululeivontamausteita, piparkakkua, hyvin erikoinen mutta maittava! Mistä tämä ylenpalttinen makeus tulee tähän? Epäviskimäinen tuote, mutta maukas. 86.

4. HDCO. Ensimmäinen savumallaskokeilu. Kotimainen ohra ja belgialainen savumallas. Muutaman kuukauden ollut 190l bourbontynnyrissä.

Tuoksu: oksennusta, kuin kerran juotua newmakea. Selkeästi newmakein näistä.

Maku: Nojoo, tässäkin maku kyllä biittaa tuoksun. Newmakessa mennään, mutta ei tämäkään huono ole, hitto soikoon! Hyvä runko, kuin Migun muijalla. Kyllä tämä tasting luo vahvaa luottamusta suomalaiseen viskituotantoon. 78.

5. Teerenpeli 4yo for VYS, 61,7 %. 

Teerenpelin ensimmäinen virallinen täystynnyrivahva pullote tehtiin VYS:n 4-vuotissynttäreille. Viski kypsyi ensin vajaa 4 vuotta 140 litraisessa exbourbonissa, josta se siirrettiin sitten reiluksi vuodeksi 230 litraiseen ex-madeiratynnyriin. 400 pulloa. Jäin tapahtumassa siihen käsitykseen, että tämä olisi single cask, mutta matematiikka ei kyllä tuon 140 litran kanssa täsmää, joten ehkä börppätynskiä on sitten ollut useita? Tilattavissa Alkosta 6.6. alkaen muodolliseen 109,30 €:n hintaan (huom. puolen litran flinda)

Tuoksu: Mukavaa makeutta, eksoottista hedelmää ja banaania.

Maku: Ensimaku karkkinen banaaninen, suutuntuma oikein mukava, leppoisa ja pehmeä, käsittämätön suutuntuma ikään ja voltteihin nähden! Erittäin hyvää duunia! 88.

Ostaisinko?: Kyllähän 109 € on erittäin kova hinta puolen litran pullosta, mutta tuote oli kyllä hyvää. Jos suomifiilistelyjä on niin voisi taalansa huonomminkin käyttää. Varsin mukiinmenevää tämä nimittäin oli.

kattaus
Vaikka juomat olivat nuoria, niistä jäi kyllä omaan suuhuni kokonaisuudessaan varsin hyvä fiilis. Nimenomaan nuorten juomien rungossa (Kyrö ja HDCO) tuntui olevan potentiaalia paljonkin, eli kansa innolla odottaa kypsempiä tuotteita. Itse tapahtuman osalta olisin toivonut hieman rauhallisempaa tahtia: nyt nimittäin tislaamot käytiin kauhealla kiireellä läpi eikä keskustelulle tai pohdiskelevammalle maistelulle oikein jäänyt aikaa. Ensi kerralla hieman taukoa tislaamoesittelyjen välille ja vetäjiltä myös hieman heittäytymistä oman tuotteensa pariin niin hyvä tulee.

Samassa tilaisuudessa olivat myös Smoke ja Mushi

Suomi-Venäjä kohotti tunnelmaa

lauantai 21. toukokuuta 2016

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Lasissa hieman iäkkäämpään Bowmorea. Kypsytyksessä on käytetty ainakin osittain maineikkaan Bordeauxlaisen Chateau Latourin punkkutynnyreitä.

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Tuoksu: Hentoa heinäpaalia, maalaistunnelmaa, kuivaa sitruunaa, pieni kumihanskan vivahde.

Maku: Hieno suunkuivattavuus, iso hyöky suuhun sitten. Graniittikiveä, kirpeää sitruunaisuutta, aivan pieni laventelin vivahde joka itse asiassa korostuu loppuillasta. Hyvin monipuolinen tasainen rakenne, jossa maanläheinen juurevuus korostuu. Joku kutsuisi lyijyksi? Vesilisä lisää hyökyisyyttä isosti: suolainen sitruunahyöky iskee yli suolaisen liukkaan merikallion lämpimänä kesäpäivänä. Ehkä liika lyijyisyys verottaa hieman kokonaisarviota. Silti kompliksisuudessaan sellainen viski, jota ei enää nykypäivän releaseista tule vastaan. Laventelinen sitruunapossu kiittää ja kuittaa. 88.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Highland Park 20yo 1995 GM for The Whisky Mercenary, 50 %

Lasissa Highland Parkia. Pullon hinta vielä hollannin serkun tuomana sellainen, että mikäli on ikänsä mukaista tavaraa niin olisi ostettavissa.

Highland Park 20yo 1995 Gordon Mc Phail for The Whisky Mercenary, 50 %

Tuoksu: Raakatislehenkisyyttä, ilmeisen passiivinen tynnyri? Juureva, ellen sanoisi robusti tuoksu. Jotenkin silti jättää kylmäksi eikä ole erityisen miellyttävä tuoksu. Käynyttä ananasta.

Maku: Jatkaa tuoksun maltaisella linjalla: kirkasta keväistä pakkaspäivää, jälkimaussa kypsää sitruunaa. Antaa tilaa tisleelle kyllä isosti. Vaikea uskoa 20 vuoden ikää. Erilainen hp ilman muuta, mutta ei ehkä omaan suuhuni. 82.

Kommentti: Jep, ei ostoskoriin. Joskin Serge piti (WF87) ja täälläkin on maistunut. Erikoiseksi kyllä sanottiin, joten jakanee mielipiteitä.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

SuomiCaronin jälkeen on luontevaa kaataa lasiin toinen Alkostakin edelleen saatavissa oleva rommi (Arkadiassa 16.5. saldo 30 pulloa, 69,90 €). Bristol tuottajana, ja Barrett on malttanut jättää voltit sentään 43:een. 

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

Tuoksu: tasapainoinen, hyvin miellyttävä, ei mitään epäpuhtauksia. Hentoa liimamaisuutta, mutta hyvällä tavalla. Leppeä suomicaroniin verrattuna.

Maku: nyt on rommi An Sich: kaikki vaan erittäin kivasti tasapainossa, kipakkaa mausteisuutta, ei kärsi alhaisesta alkoholivoimakkuudestakaan. Raikasta hedelmäisyyttä, makean viinin tunnelmaa. Erityisen positiivista on, ettei tämä ole alkuunkaan yltiömakeaa. Jälkimaku jättää mukavan nougatvaahtokarkkifiiliksen. Vaikea tästä mitään erityisiä nuotteja on kirjata, mutta jos Platon kuvaisi rommin ideaa niin se olisi tässä pullossa. 89.

Kommentti: verrokkina juotu suomicaroni biittasi tämän omassa suussa, mutta kyseessä ovat kahdelle eri käyttäjäryhmälle tehdyt tuotteet: barbados on helppo rommi melkein kenelle vain kun taas suomicaroni on varsin hc viskimiehen rommi.