tiistai 16. elokuuta 2016

Neljä Clynelishiä rivissä

Clynelishit ovat hieman karttaneet minua ja minä niitä, mutta kun eteen sattuu niin maistetaan! Rinnan siis OB 14-vuotias ja kolme kovaa kilpailijaa.

Clynelish 14yo, 43 %

Tuoksu: Ruohoisen kelmeä tuoksu, kypsää appelsiinia, sokeriliemessä olevaa hedelmäsalaattia, hunajaa ja pientä suolaisuutta.

Maku: Kiva kipristelevä hapokas laskeutuminen suuhun, oikeinkin kiva suutuntuma! Rikas, arvonsa tunteva, jopa nokkava maku. Ei kumartele ketään. Jälkimaussa turpeisuuden tuntua. Tasapainoisuudesta ja monipuolisuudesta tulee mieleen Highland Park, vaikkei tämä niin turpeinen tahi sherryinen olekaan. Verrokkina juotuun cardhu18:n verrattuna isompi ja rikkaampi. On sitten makuasia, onko tämä hapokkuus pelkästään positiivinen asia vai kääntyykö se jonkin maistajan suussa metallisuudeksi. 86.


Clynelish Wemyss Malts Single Cask Release The Highland Mariner 1997-2015, 46 %

Tuoksu: Hieman tunkkaisempi tunnelma verrokki 14yo:on verrattuna. Himppasen bensameininkiä. Vaniljaa.

Maku: Alun pehmeän hedelmäisen laskeutumisen jälkeen tiukka pippurisuus höökii suuhun ob14aa muistuttaen. Kuin 14n hieman epävarma bandwagonserkku, joka yrittää kaikessa olla vähän kuin esikuvansa mutta itseluottamus ei täysin riitä kannattelemaan kokonaisuutta. Keskimaun varsin aggressiivinen pippurisuus tuntuu jopa hieman liioitellulta ja voltteihin nähden tämä on jokseenkin kova esitys. Jälkimaku on kukkaisen parfyyminen ja se jää pitkäksi aikaa suuhun. Suutuntuma ei pärjää ob-tavaralle. 81.


Clynelish 1991 The Ultimate #13213&13214, 46 %

Tuoksu: Ihan kuin mentäisiin taas astetta likaisempaan suuntaan. Sahanpuruisuutta, veistoluokkaa, pientä turpeen tuntua. Hedelmätkin hieman kuivempia kuin aiemmin. Hieman lasiaikaa saatuaan mukaan tulee toffeeta ja hunajaa, silti kuivana pysyen.

Maku: Maku seuraa tuoksua: ollaan tammisen turpeisissa tunnelmissa hedelmäisyyden sijaan. Mutta yllättäen tässä nämä ominaisuudet toimivatkin varsin mainiosti! Suolakalan turpeinen voimakas hitaasti hiipuva tunnelma, joka ihan viime hetkillään taittuu toffeenugaan suuntaan. Oikein mainio maku! Ja todella maukas myös leikattuihin voltteihin nähden. 88.

 
Clynelish Carn Mor Celebration of the Cask 1996-2015, #8801, 55,4 %

Tuoksu: Pidättäytynyt tuoksu. Limettiä.

Maku: Tuoksun mukainen. Tiukka kuin fan. Tästä ei äkkiseltään nyt kyllä löydy oikein mitään. Kertakaikkinen pettymys ensimaistolla. Vesitilkka tuo mukaan hedelmää ja keskimaun jo tuttua pippuria parantaen tätä viskiä kyllä huikealla tavalla. Loppujen lopuksi jäljellä ei kuitenkaan oikein ole paljon muuta kuin pippurisuus. Ei kerrottavaa jälkipolville. 79.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Suomalaisen viskin päivä 21.5.2016, Kiltakellari

Viskin ystävien kolme vuotta sitten lanseeraama Suomalaisen viskin päivä on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten viskitapahtumien joukossa tuoden esille kotimaiset pien- (ja vähän isommatkin) tislaajamme. Itse en ole aikaisemmin paikalle päässyt, ja tutustuminen kotimaisiin tuotoksiin on muutenkin jäänyt lapsipuolen asemaan, joten nyt oli hyvä korjata nämä molemmat puutteet kerralla.

Paikalla Bulevardin kiltakellarissa olivat Kyrö Distillery Company, Old Buck, Teerenpeli, The Helsinki Distilling Company ja Valamon Luostarin Tislaamo, kukin oman maisteltavan tuotteensa kera. Ilmeisesti ohjeistus tislaamoille oli luokkaa "tuokaa jotain", koska tavaran ikä ja valmiusaste vaihteli kovasti lasista toiseen. Toki nuorten toimijoiden ollessa kyseessä tapahtuman tarkoitus ei varsinaisesti ollutkaan maistella maailmanluokan viskejä, vaan kuulla tislaamojen kuulumisia ja nautiskella kauniista kesäpäivästä. Jokunen nuotti tuli kuitenkin kirjoitettua, joten tällaista oli tarjolla:

1. Old Buck 6yo,  6th Release, Bottled 2013, 41,1 % 

Kyseistä releasea tehtiin kokonaista 25 pulloa ja se kypsyi 65 litran 1st fill börpässä.

Tuoksu: hikeä. Mineraalista savua. Kiveä, sammalta.

Maku: Tiukka, hyvin suun täyttävä asfalttimaku. Ei ollenkaan huono! Pienikuplainen alkoholisuus. Varsin maukas bitumisavu itse asiassa. Selkeästi parempi maku kuin tuoksu. Hyvin juureva maanläheinen maku, joka on loistavasti tasapainossa. Savuisuus tukee tätä kokonaisuutena hienosti. Hieno startti! Volttejaan isompi maku. 87.

2. Kyro Distillery nr. 8. 100 % ruis. 62 % 16l tynskä. 23.5.2014 tynnyröity.

Tuoksu: newmakea, viljaa. Ei juuri muuta. Sitten puu alkaa tuoda hieman makeutta, vaniljaa, toffeeta mukaan.

Maku: huh, aika töppävä maku. Pistää kyllä suun sekaisin. Mutta kyllähän tässä makuja on. Vettä kyllä tarvitsee. Juurevuutta ja veden kanssa sitten kyllä jo maukasta rukiita. Mutta runkohan on kyllä kohdallaan! Verrokkina salakuljetettu Michter's jää jopa kalpenemaan. Tekee mieli maistaa jotain hieman ikääntyneempää tavaraa. 80.

3. Valamo IX. 2011-2012 tislauksia. Nuorin tisle 4yo. 2nd fill bourbon 30l tynnyreitä plus 1kk new oak. 100 pulloa. 54,7 %

Tuoksu: maittavaa makeutta. Hieman banaanikarkkisuutta.

Maku: hyvin makea. Kuin ylikypsä banaani, joululeivontamausteita, piparkakkua, hyvin erikoinen mutta maittava! Mistä tämä ylenpalttinen makeus tulee tähän? Epäviskimäinen tuote, mutta maukas. 86.

4. HDCO. Ensimmäinen savumallaskokeilu. Kotimainen ohra ja belgialainen savumallas. Muutaman kuukauden ollut 190l bourbontynnyrissä.

Tuoksu: oksennusta, kuin kerran juotua newmakea. Selkeästi newmakein näistä.

Maku: Nojoo, tässäkin maku kyllä biittaa tuoksun. Newmakessa mennään, mutta ei tämäkään huono ole, hitto soikoon! Hyvä runko, kuin Migun muijalla. Kyllä tämä tasting luo vahvaa luottamusta suomalaiseen viskituotantoon. 78.

5. Teerenpeli 4yo for VYS, 61,7 %. 

Teerenpelin ensimmäinen virallinen täystynnyrivahva pullote tehtiin VYS:n 4-vuotissynttäreille. Viski kypsyi ensin vajaa 4 vuotta 140 litraisessa exbourbonissa, josta se siirrettiin sitten reiluksi vuodeksi 230 litraiseen ex-madeiratynnyriin. 400 pulloa. Jäin tapahtumassa siihen käsitykseen, että tämä olisi single cask, mutta matematiikka ei kyllä tuon 140 litran kanssa täsmää, joten ehkä börppätynskiä on sitten ollut useita? Tilattavissa Alkosta 6.6. alkaen muodolliseen 109,30 €:n hintaan (huom. puolen litran flinda)

Tuoksu: Mukavaa makeutta, eksoottista hedelmää ja banaania.

Maku: Ensimaku karkkinen banaaninen, suutuntuma oikein mukava, leppoisa ja pehmeä, käsittämätön suutuntuma ikään ja voltteihin nähden! Erittäin hyvää duunia! 88.

Ostaisinko?: Kyllähän 109 € on erittäin kova hinta puolen litran pullosta, mutta tuote oli kyllä hyvää. Jos suomifiilistelyjä on niin voisi taalansa huonomminkin käyttää. Varsin mukiinmenevää tämä nimittäin oli.

kattaus
Vaikka juomat olivat nuoria, niistä jäi kyllä omaan suuhuni kokonaisuudessaan varsin hyvä fiilis. Nimenomaan nuorten juomien rungossa (Kyrö ja HDCO) tuntui olevan potentiaalia paljonkin, eli kansa innolla odottaa kypsempiä tuotteita. Itse tapahtuman osalta olisin toivonut hieman rauhallisempaa tahtia: nyt nimittäin tislaamot käytiin kauhealla kiireellä läpi eikä keskustelulle tai pohdiskelevammalle maistelulle oikein jäänyt aikaa. Ensi kerralla hieman taukoa tislaamoesittelyjen välille ja vetäjiltä myös hieman heittäytymistä oman tuotteensa pariin niin hyvä tulee.

Samassa tilaisuudessa olivat myös Smoke ja Mushi

Suomi-Venäjä kohotti tunnelmaa

lauantai 21. toukokuuta 2016

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Lasissa hieman iäkkäämpään Bowmorea. Kypsytyksessä on käytetty ainakin osittain maineikkaan Bordeauxlaisen Chateau Latourin punkkutynnyreitä.

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Tuoksu: Hentoa heinäpaalia, maalaistunnelmaa, kuivaa sitruunaa, pieni kumihanskan vivahde.

Maku: Hieno suunkuivattavuus, iso hyöky suuhun sitten. Graniittikiveä, kirpeää sitruunaisuutta, aivan pieni laventelin vivahde joka itse asiassa korostuu loppuillasta. Hyvin monipuolinen tasainen rakenne, jossa maanläheinen juurevuus korostuu. Joku kutsuisi lyijyksi? Vesilisä lisää hyökyisyyttä isosti: suolainen sitruunahyöky iskee yli suolaisen liukkaan merikallion lämpimänä kesäpäivänä. Ehkä liika lyijyisyys verottaa hieman kokonaisarviota. Silti kompliksisuudessaan sellainen viski, jota ei enää nykypäivän releaseista tule vastaan. Laventelinen sitruunapossu kiittää ja kuittaa. 88.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Highland Park 20yo 1995 GM for The Whisky Mercenary, 50 %

Lasissa Highland Parkia. Pullon hinta vielä hollannin serkun tuomana sellainen, että mikäli on ikänsä mukaista tavaraa niin olisi ostettavissa.

Highland Park 20yo 1995 Gordon Mc Phail for The Whisky Mercenary, 50 %

Tuoksu: Raakatislehenkisyyttä, ilmeisen passiivinen tynnyri? Juureva, ellen sanoisi robusti tuoksu. Jotenkin silti jättää kylmäksi eikä ole erityisen miellyttävä tuoksu. Käynyttä ananasta.

Maku: Jatkaa tuoksun maltaisella linjalla: kirkasta keväistä pakkaspäivää, jälkimaussa kypsää sitruunaa. Antaa tilaa tisleelle kyllä isosti. Vaikea uskoa 20 vuoden ikää. Erilainen hp ilman muuta, mutta ei ehkä omaan suuhuni. 82.

Kommentti: Jep, ei ostoskoriin. Joskin Serge piti (WF87) ja täälläkin on maistunut. Erikoiseksi kyllä sanottiin, joten jakanee mielipiteitä.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

SuomiCaronin jälkeen on luontevaa kaataa lasiin toinen Alkostakin edelleen saatavissa oleva rommi (Arkadiassa 16.5. saldo 30 pulloa, 69,90 €). Bristol tuottajana, ja Barrett on malttanut jättää voltit sentään 43:een. 

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

Tuoksu: tasapainoinen, hyvin miellyttävä, ei mitään epäpuhtauksia. Hentoa liimamaisuutta, mutta hyvällä tavalla. Leppeä suomicaroniin verrattuna.

Maku: nyt on rommi An Sich: kaikki vaan erittäin kivasti tasapainossa, kipakkaa mausteisuutta, ei kärsi alhaisesta alkoholivoimakkuudestakaan. Raikasta hedelmäisyyttä, makean viinin tunnelmaa. Erityisen positiivista on, ettei tämä ole alkuunkaan yltiömakeaa. Jälkimaku jättää mukavan nougatvaahtokarkkifiiliksen. Vaikea tästä mitään erityisiä nuotteja on kirjata, mutta jos Platon kuvaisi rommin ideaa niin se olisi tässä pullossa. 89.

Kommentti: verrokkina juotu suomicaroni biittasi tämän omassa suussa, mutta kyseessä ovat kahdelle eri käyttäjäryhmälle tehdyt tuotteet: barbados on helppo rommi melkein kenelle vain kun taas suomicaroni on varsin hc viskimiehen rommi.

perjantai 13. toukokuuta 2016

The Whisky Show Lontoossa 3-4.10.2015

Jahas, elämäntilanne muuttui viime vuoden puolella sen verran, että päivitykset ovat jääneet. Kuitenkin viskejä on maisteltu ja aina välillä jotain itsekseen kirjoiteltukin. Joten pistetään taas jotain julki. Fiiliksen mukaan ja fiilistahdilla, kuten tähänkin asti. Eniten on jäänyt kaivelemaan The Whisky Show'n vakan alle jäänyt päivitys, joten aloitetaan sillä.

Vaikka punta on vahvistunut sitten viime vuoden kovasti, piti Lontoon Whisky Showhun tänäkin vuonna päästä. Tällä kertaa aikataulut mahdollistivat kuitenkin vain yhden päivän taktiikan, joten tarkoitus oli keskittyä paremmin mutta harvempaan ständiin. Aikaisemmilta vuosilta mielenkiintoisia ovat olleet yksityisten pullottajien Signatoryn ja Berryn tiskit, sekä toki showta varten The Whisky Exchangen pullottamat viskit, joiden tiskillä on myös aina ollut hyvä pöhinä.

Tapahtuma oli siirtynyt Vinopoliksesta tois pual jokkee Old Billingsgaten tiloihin, ja tämä vaihdos oli ainakin omaan mieleeni. Vaikka tila ei ehkä ollut ihan niin glamoröösi, oli se yhdessä tasossa ollessaan hyvin toimiva.

Whisky shown konsepti on all you can taste yhdellä kertamaksulla (99 £/pv). Sen lisäksi tarjolla oli dream drameja, joita sai ostaa lisämaksullisilla poleteilla (10 £). Konsepti sopii tosilöröttelijälle, vaikka se vaatiikin kisakuntoa. Itse kävin läpi alle listatut viskit. Sen kummempia nuotteja ei monestakaan tullut kirjoiteltua, vaan tässä tapahtumassa oli kyse enemmänkin naatiskelusta. Pisteet kuitenkin annoin fiilispohjalta. 

1. Dalmore 12yo. 82.
2. Dalmore 15yo. Enemmän runkos ja sherryä. Oikein jees! 85.
3. Dalmore 25yo. Upeaa syvyyttä. Kiva hörsy, jota kaadettiin liian vähän. 90.
4. Dalmore 21yo. Hyvää oli tämäkin. Kuivempi kuin 25yo.


välihuomiona johtopäätökset dalmoresta olivat, että perusrangen keskiosa eli varsinkin 15yo ja entiseltään tuttu 18yo ovat oikein toimivia tuotteita ja niitä voi myös edelleen löytää sopuhintaan. Noihin vanhempiin en sitten niin hyvin päässyt enää sisään. Olisiko tarvinnut jo hieman enemmän voltteja, jotta niiden monivivahteisuus olisi päässyt esiin?

5. Berry Bros Caperdonich 1995. #95076. 46%. Peruslörö. Jälkimakua löytyy. 86.
6. Berry Bros Glen Grant #85138. Hieno. Vaikkakin peruslörö. 88.
7. Berry Bros Glengoyne. 2000 #1073. Upea nokka! Savukirsikkaa. Hyvin pyöreän hassu kuiva tamminen kirsikkapuu. Nam! 91.
8. Berry Bros Dufftown 1999, #808. Jatkaa tyylikkäiden kevyempien viskien linjaa.Tällaisia harvemmin pääsee maistamaan. 87.
9. Teerenpeli 10. Kerrotaan tästä myöhemmin hieman tarkemmin.
10. Benriach 12yo sherry. Oikein kiva peruslörö! 86.
11. Benriach 16yo raikas pörppä. Muutoin aika vaatimaton. 85.
13. Benriach 25yo authenticus.
14. Glenlassaugh 40yo. 42,5% raikas karkkinanna. No huh mikä maku! Vanha pörppä, ei muuta! 93.
15. Glenlassaugh 1968 45yo 44,3 % #1601. T. Upea tuoksu. Vanhaa nojatuolia börppäviskissä, huikeaa. M. Käsittämätön vanha börppä. Ei muuta. Toisaalta puu kohtuukova. No 92 silti.
16. Glendronach 18 allardice. Hieno lörö! Syvä mutta ei yltiömakea sherry.
17. Glendronach 19yo px twe exclu #4028, 55,4 %. T. Makea vaan ei apea. M. Kovin on makea. Mutta hitto että on myös syvä ja upea! 92.
18. Glendronach 19 oloroso #4943. 56,9% m. Ei helppo missään nimessä. Mutta alun jälkeen upea nannaviski. Tyylikäs. Hillitty englesmanni. 90.
19. Islay Frog Port. Jonkun yksityisen pikkuyrittäjän oma viritys. Hyvää!
20. Glenfarclas 15yo. Piti ottaa kalibroinniksi. Nojoo. 82.
21. Glenfarclas 25yo. Vähän syvempi mut ei muuta plääh. En vaan pääse Glenfarclasin perusrangeen sisään sitten millään.
22. Farcla 1982 family casks 1982 #634, 53,8 % t. Raikkampi. M. Varsin tamminen. Jää kauas taakse Glendronacheista, joskin parantaa ajan kanssa kuin sika juoksuaan. Arvostaisi vähän vettä mutta kellä nyt on aikaa sellaiseen. 91.
23. Akashi blended. 40%. Helppo peruslörö.  75.
24. Mars maltage cosmo. Nojoo. Waste of time.
25. Ichiros chichibu. Quarter. Jo parempi nenä.
26. Ichiros chichibu cask strenght. Peaty. T. Raikas sadeaamun savu. M. Tuhkainen erittäin syvä. Upea kerta kaikkiaan. Raikkaus on tässä parasta. Koivua savua tunnelmaa. 92.
27. Rosebank 21yo. 93.
28. Clynelish 19yo #992013. T: ? M: Iso monumentti. Raikas, mutta voimakas. Kuin Arnold S. sitruuna suussa. 90.
29. Linkwood 24yo #586497, 53,8 % T: Ruohoinen, mutta syvä kuin fan, hieno nenä. M: Kuin kukan terälehtien heittelyä kedolla tyllimekkoisten böönien katsellessa tuota upeaa näkyä. 91.
30. Longmorn 24yo #191954, 53,7 % T: Bensainen. M: Entistä bensaisempi, jopa savuinen/lihainen. 91.
31. Tobermory 21yo #660881, 55,4 %: T: Parfyymia. M: Nahka-armeijan hyökki. Aukeaa veden kanssa isosti. Puuta kuin rautaruukin tehtaalla. 87.
32. Arran 18yo #896928, 50,5 % T: Iso kevyt sherry. M: Puuta. Kiva, mutta onko kummoinen? 87.
33. Bruichladdich 13yo Masterpieces 2002/2015, 60,2 % T: Rengasta. M: Noni. Aika railakas vesseli. Tarvitsee vettä, mutta avautuu sitten isosti. Silti fiilikseltään PC-sarja parempia. 89.
34. Finest Irish 22yo, 52,8 % T: Harmoninen kiva nokka. M: Kevyt, mutta hitto miten kiva maku! Isoa makua ja raikasta rodeotunnelmaa! WOO, nyt on hieno ja raikas uisge! 91.
35. Family owned speyside dist (= Glenfarclas). 92.
36. Ledaig 9yo, 56,5 %. 90.
37. Laphroaig 16yo TWE, 50,9 %. 90.
38. Berry's Laphroaig. M. Intensiivinen. Tää on kyllä aivan vitun kova! 93. Nojoo nyt on kyllä jo fiiliksiäkin pisteissä mut kyllähän tää on.
39. Berry's Bunnahabhain 1987 #2451: M. No nyt on kyl erittäin intensiivinen kakkaramakkara. 89.
40. Berry's Bunna 2006 7yo #800092. T. On likainen. Kumia. 87.

Toimituksen huomautuksena todettakoon, että tässä kohtaa lähti homma jo hieman laukalle. Jännää kuitenkin, kuinka hyvin seuraavat Bushmillsit toimivat paperilla selvästi vahvempien viskien jälkeen:

41. Bushmills 16yo 40% vittu kova drami.
42. Bushmills 21yo olososo , 40 %. 92.


Loppuilta vietettiin Signatoryn tiskillä, mutta siitä ajasta ei enää mitään kovin järkevää jäänyt mieleen. Näistä fiksuinta ostokamaa olisivat olleet Glendronachin 19yo PX ja Berryn Laphroaig. Glendronach säväytti erityisesti sen vuoksi, etten ole ollut suuri makean sherryn ystävä, enkä ole Glendronacheihin oikein muutenkaan päässyt ystävyysasteelle.

Summa summarum, hieno keikka taas, joskin konsepti on kyllä kovin haastava. Siis siinä mielessä, että tarkan markan mies joutuu optimoimaan kulutuksensa ja silti yrittämään pysyä tolpillaan. Josko ensi vuonna muistaisi syödä sen lounaankin...

perjantai 25. syyskuuta 2015

Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 51,5 %

Huhut uuden Suomea varten pullotettavan Caronin saapumisesta kiirivät korviini jo vuosi sitten. Kauan kesti ennen kuin rommi vihdoin saapui Alkon hyllyille, mutta paree myöhään kuin, sano. Koska tuotteen ja hieman Caroninkin historiaa on kuvannut erinomaisella tavalla ymmärtääkseni hankkeen puuhamies, vanha rommikonossööri Mika Jansson, lainaan tässä suoraan Mikan selostusta tuotteesta enkä lähde itse selventämään sen kummemmin: 
"Esittelin John Barrettin Caronin Rudy Moorelle muistaakseni alkuvuodesta 2008. Caronin rommia alettiin siirtämään Trinidadista Caronilta Isoon Britanniaan syksyllä vuonna 2008 ja operaatio jatkui käsittääkseni vuoteen 2009. Tämä rommi on siis aikoinaan saanut alkunsa Caroni plainsin alueella (Keski-Trinidadin alue, pääkaupunki Port-of-Spainista piirun verran etelään) kasvatetusta sokeriruo'osta tehdystä melassista, ja on kypsynyt tropiikissa kovassa lämmössä vähintään 12 vuotta. Usein sanotaan että yksi trooppinen kypsytysvuosi vastaisi 2 - 3 vuotta Skotlannissa maturaation kannalta. 

Caronin tislaamosta ja sokerin eriytyslaitoksesta ei ole paljoa enää jäljellä, aaltopeltiseiniä, hieman betonia ja laitteistoromua lojuu vielä alueella. Suurin osa sokerityöläisistä ei ole vieläkään saanut vuonna 2002 luvattuja maa-alueita tai muita korvauksia itselleen, tislaamon henkilökuntaa on kohdeltu hieman paremmin - paitsi Rudy Moorea, joka irtisanottiin hänen saatua hommansa eli Caronin rommien myynnin loppuun, juuri ennen eläkeikäänsä. Miehen fb-sivu on kadonnut samoin kuin Linkedin-sivun sisältö, eikä hän ole enää vastannut sähköpostiinsa. Kävi mielessä että kenties herra on siirtynyt tuonpuoleiseen, toivottavasti näin ei vielä ole." (lähde: Mika Jansson, Virtuaalinen viskikaappi 16.9.2015 linkki)

Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 114 bottles, bottled for Finland, 51,5 %

Tuoksu: Vegetaalisuutta, öljyistä nahkasohvaa, paksu mutta hyvin tasapainoinen tuoksu. Ehkä vähiten rommimainen tuoksuttamistani. Portviimeistely ei ole ainakaan missään nimessä ylitsevuotavaa, eli hyvin integroitunut tuoksuun. Yleisesti ottaen tuoksu on hieno ja varsin viskimäinen. Öljyistä rättiä, vanhaa autoa. Ruohoisuutta. Veden kanssa nugaa lisääntyy. Karibian yön kosteutta. Jotain tupakkamaista. Vaniljaista piipputupakkapurua?

Maku: Seuraa kivasti tuoksua. Moottoriöljyn voitelemaa kasvillisuutta. Pientä kitkeryyttä tai pikemminkin puista pippurisuutta nousee ensimaun jälkeen. Hapan/metallinen tuntuma hieman jälkimaussa. Tikkuja. Suutuntuma on viskiasteikolla keskipaksu. Kuitenkin maistamiini rommeihin verrattuna varsin paksu. Veden kanssa tämä avautuu varsin isoksi juomaksi suussa. Hieno hyöky. Jälkimaku on kuin nuolisi karibialaista puutynnyriä. Parasta tässä on keskimaku, joka tulee suuhun kaatumisen jälkeen ja ennen ehkä hieman puista jälkimakua: siinä on rauhallista paksua ruohoisuutta taittuen raikkaampaan anikseen ja spearmintiin. Veden lisääminen voimistaa tuota hammastahnatunnelmaa. Tykkään! 90.

Kommentti: Lähes täysi-ikäisyyden verran tynnyrissä, tynnyrivahvuus, ei väriä, ei sokeria ja suljettu tislaamo, kenties rommien Port Ellen, 114 pulloa, Alko ja hinta 85 €. Speksit ovat mielestäni varsin hyvin kohdillaan! Täytyy vielä erikseen korostaa tuon tynnyrivahvuuden hienoutta: kun Bristolin John Barrett veti Uisgessa 2014  rommitastinginsa, vakuutuin, että miehessä ei ole muuta vikaa ihmisenä kuin se, että hän vesittää juomansa pilalle. Nyt voltit on uskallettu ilmeisesti Suomiaktiivien vahvalla myötävaikutuksella pitämään ylhäällä ja lopputulema on huikea. Kiitokset Mikalle tästä kulttuuriteosta.